Elämäni suurin saavutus

Follow my blog with Bloglovin

Viimeisin postaukseni taitaa olla kesäkuulta. Paljon on tapahtunut sen jälkeen.

Olin toipilaana uupumuksesta, luullakseni voiton puolella, suunnittelin kesää, festareita ja mitä laulaisin ystävän häissä. Olin samaan aikaan innoissani alkavasta kesästä ja samaan aikaan hiukan huolestunut pienestä äänestä takaraivossa, joka toppuutteli ja kyseenalaisti, pystynköhän kaikkeen siihen, mitä kalenteriini rustaan.

tammenlehti

Voinnissani oli nimittäin alkanut tapahtua hiipumista, jonka koitin kovasti sivuuttaa. Pyörämatka yliopistolta kotiin tuntui raskaammalta kuin aiemmin. Joogakortti oli jäänyt lompakkoon lojumaan käyttämättömänä, koska viimeksi palautuminen oli niin tuhottoman hidasta. Kavereiden ehdotuksiin piti yhä säännöllisemmin sanoa ei, kun olo oli niin kertakaikkisen heikko, että ihmisten ilmoilla kehossani velloi paniikki.

Mitä tapahtui kesän suunnitelmille?

Käännekohta tapahtui aamuna, jolloin minun oli tarkoitus mennä funktionaaliselle lääkärille tutkimuksiin. Istuin lattialla ja itkin puhelimessa äidille, etten fyysisesti pysty siirtämään itseäni klinikalle, joka on viereisen kadun varrella. Lihaksistani oli kadonnut viimeisetkin voimat, väsymys oli jotakin sanoinkuvailemattoman syvää. Ystäväni tuli hätiin ja kuskasi minut lääkärille.

Funktionaaliselta lääkäriltä sain mittavan arsenaalin lisäravinteita, joiden turvin lähdin vanhemmilleni toipumaan. Meni pari viikkoa, kun vain yritin selviytyä väsymyksen kanssa. Olin maassa, koska olin jälleen alkupisteessä, siellä, mistä olin jo ponnistanut kuluneen vuoden aikana pitkälle ylöspäin. Ja kuitenkin, pahin oli vasta edessä. (Tai jotakin vähemmän kliseistä.)

Päätin yrittää kehittää jotakin toimintaa itselleni väsymyksestä huolimatta, ja päädyin kokeilemaan makramee-solmeilua. Ehdin varmaankin puolisen tuntia keskittyä lankojen ja Youtube-tutoriaalin parissa, kun yhtäkkiä päähäni iski voimakas, puristava tunne. Säikähdin oloa ja menin makaamaan pimeään huoneeseen toivoen, että se menisi ohi nukkuessa.

lehdet2

Ei mennyt. Eikä mennyt kahdessa kuukaudessakaan. Täysin invalidisoivan väsymyksen lisäksi hermostoni kävi valtavilla ylikierroksilla, minkä vuoksi sain seurakseni useita hermostollisia oireita. Vaikein niistä oli puristava tunne päässä, joka vei toimintakykyni kokonaan. Päivät vietin vaakatasossa seiniä tuijottaen ja pohtien, saisinko enää terveyttäni takaisin. Pahimpina päivinä en pystynyt nousemaan ylös edes syömisen ajaksi tai edes puhumaan. Olin sekä fyysisesti että henkisesti sellaisessa tilassa, jota en toivoisi kenenkään koskaan joutuvan kokemaan.

Tilannetta ei huojentanut se, että lääkärit toisensa jälkeen kohauttelivat olkapäitään. Otettiin toki verikoetta, sydänfilmiä ja aivokuvaa, mutta kun mitään merkittävää ei löytynyt, ymmärrys oli vähissä. Onneksi meillä oli puhelimen päässä funktionaalinen lääkäri, joka oli kattavasti tutkinut kehoni tilan kesäkuussa ja otti koko ajan selvää, mikä vielä voisi olla korjattavissa. Sain täsmäravinteita useisiin puutostiloihin ja muihin kehon epätasapainotiloihin.

Pieniä selviytymisen merkkejä

Voinnissani alkoi (Luojalle Kiitos) tapahtua minimaalista muutosta parempaan noin kaksi kuukautta pahimman pudotuksen jälkeen, mikä antoi pikkuhiljaa toivoa siitä, että tämä ei ole lopullista. Aloin käydä erilaisissa vaihtoehtoisissa hoidoissa sekä mentaalivalmentajalla, joka auttoi henkisesti jaksamaan tilannetta. Jollain käsittämättömällä sattumalla päädyin tälle valmentajalle, joka itse oli selvinnyt vakavasta uupumuksesta ja osasi siten sanoa juuri ne asiat, joita tarvitsin siihen hetkeen.

coffee-3025022_1280

Kuukausi kuukaudelta voinnissani on tapahtunut pientä edistystä ja alan ymmärtää yhä paremmin, mitä kesällä tapahtui. Kaikista vaikeinta toipumisessa on maltti. Kun mieli on täynnä elämänhalua, on todella raastavaa maata kuukaudesta toiseen aloillaan. Olin keväällä koko ajan askelen edellä kehoani ja kuormitin itseäni senhetkiseen vointiini nähden liikaa. Kehollani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katkaista tilanne kertakaikkisesti. Onneksi peli ei ole kuitenkaan täysin menetetty, ja oireet ovat vielä korjattavissa. Ajan kanssa. Ja tällä kertaa todella aion onnistua.

Minulla on tukena huikean taitava valmentaja, jonka kanssa muokkaamme koko ajan ajatusmaailmaani toipumista tukevaksi (koska ajatuksilla on valtava voima kehoomme!), erittäin pätevä funktionaalisen lääketieteen asiantuntija, joka varmistaa, että kehoni saa kaiken tarvittavan vahvistuakseen sekä ennen kaikkea maailman paras tukiverkosto, perheeni ja ystäväni, jotka jaksavat näyttää valoa pimeimpiin hetkiin ja auttavat uskomaan, että tämä ei ollut tässä.

Tällä kertaa aion parantua. Ja se tulee olemaan elämäni suurin saavutus.

❤ Inkeri

2 thoughts on “Elämäni suurin saavutus

  1. Tämä kommentti on vain sinulle eikä sitä tarvitse muitten edes nähdä. Jos terveys olisi valinta, kukaan ei olisi sairas. Kuullostaa siltä, että kärsit vakavista mielenterveysongelmista. Believe me, I have been there.

    Niihin liittyy häpeää ja voimakas tarve etsiä “sopivampia” syitä jostain muualta, ettei joutuisi myöntämään mielenterveysongelmia itselle tai muille. Niihin liittyy omien ajatusten ja kokemusten kieltäminen. Ne eivät tule paranemaan vitamiinipillereillä tai kieltämällä negatiivisen ajattelun.

    Masennus, uupumus tai muut mielenterveyshäiriöt EI ole oma syy vaikka ympäristö syyllistäisi!!! Niistäkin voi toipua: pitkällä terapialla ja hyväksymällä sen, ettei välttämättä koskaan “parane täydellisesti.”

    Elämä voi silti olla onnellista ja hyvää.

    https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00389
    https://www.vastaamo.fi/masennus/
    https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tietoisuustaidot/Pages/1_hyvaksyva_tietoinen_lasnaolo.aspx

    Like

    1. Kiitos kommentistasi! Laitoin sen kuitenkin julkiseksi, sillä siinä oli tärkeitä pointteja. En tiedä, oletko lukenut aikaisempia kirjoituksiani uupumuksesta, kannattaa lukea!

      Tosiaan kukaan ei tietoisesti valitse sairastaa, mutta ajatuksillamme on valtava vaikutus terveyteemme. Näin on myös uupumuksen kohdalla. Taustalla on usein haitallisia ajatusmalleja (joista olen kirjoittanut aiemmissa teksteissäni) ja liian kuormittavat elintavat. Uupumus syntyy kehossa hermoston ylikuormittuessa, mikä voi aiheuttaa rajutkin fyysiset oireet kuormituksen jatkuessa esim. vuosia. Näitä oireita on tärkeää hoitaa levolla, ruokavaliolla ja vaikkapa lisäravinteilla. Yhtä tärkeää on kuitenkin ajatusmallien muuttaminen. Itse olen paljonkin terapiassa käsitellyt uupumukseni taustasyitä samalla, kun olen korjaillut fyysistä damagea.

      Eli uupumus syntyy sekä kehossa että mielessä, ja molemmat tulee toki ottaa huomioon toipuessa! Uskon, että näin tehdessä täysi toipuminen on hyvinkin mahdollista, tiedän myös tapauksia. 🙂

      Toivottavasti tämä selvensi asiaa, tarkoitukseni ei ole millään tavalla kieltää mielen osuutta sairastamisessa, vaikka tässä postauksessa kerroin fyysisistä oireistani. Ne ovat tällä hetkellä suurin haasteeni. Olen tosiaan aiemmissa teksteissäni pohtinut uupumusta enemmän psyyken kannalta.

      Hyvää loppuvuotta!

      ❤ Inkeri

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s